KÄÄNTÄJÄKARHU LIISA ENWALDILLE
Yleisradion vuoden 2017 Kääntäjäkarhu-palkinnon sai Liisa Enwald Rainer Maria Rilken runoteoksen Neue Gedichte suomennoksesta Uusia runoja (ntamo).
Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä ja tuottaja Erja Manto.
Palkintoraati totesi lausunnossaan, että Liisa Enwald on tehnyt erinomaista työtä kääntäessään Rainer Maria Rilken (1875–1926) klassisen runokokoelman Neue Gedichte. Nyt ilmestynyt käännös Uusia runoja on ensimmäinen suomennos Rilken vuonna 1907 ilmestyneestä teoksesta.
Raati totesi, että näin veistettyjä ja kirkkaaksi hiottuja käännöksiä on ilo lukea. Näissä muodoltaan tarkoissa, mutta sisällöltään vapaissa runoissa näkyy Enwaldin oma käsiala. Enwald kuitenkin seuraa Rilken muodollisia lähtökohtia.
Neljäsosa runoista on sonetteja. Ne ovat vaikeimpia, ankarimpia runon muotoja. Uusia runoja on osoitus Enwaldin ammattitaidosta ja rakkaudesta Rilken runouteen.
Kirja keväästä ja pääsiäisestä
Elämäntarinayhdistyksen arvostelupalvelun jäsenet Liisa Enwald ja Esko Karppanen ovat julkaisseet kevättä ja pääsiäistä käsittelevän teoksen Auringon tanssi, pimeän pidot. Sen on kustantanut Robustos (2017).
Tekijät lähestyvät aihettaan erityisesti kaunokirjallisuusesimerkkien ja -analyysien kautta, lauluja unohtamatta.
Kevät on uudistumisen, nuoruuden ja tulevaisuudentoivon, mutta joillekuille joskus myös kauhun aikaa. Millaisena se näyttäytyy Lauri Viljasen, Aaro Hellaakosken, Katri Valan, Kaarlo Sarkian ja Aari Surakan runoissa?
Pääsiäisenä valo kohtaa pimeän, kuolema elämän aivan niin kuin kevätkylvöissä, joissa siemen tuhoutuu tuottaakseen uuden sadon. Enwald ja Karppanen tarkastelevat kuolevan ja ylösnousevan jumalan teeman muuntelehtimista Helvi Juvosen, Rauha Kejosen, Laura Latvalan, Eeva-Liisa Mannerin ja Juha Mannerkorven runoudessa. He pohtivat myös, millainen on Juudas tai Kristus meidän aikanamme ja Eino Leinolla.
Teos on saanut hyvän vastaanoton.
”Enwaldin ja Karppasen teos on rikas, tuore ja moneen suuntaan myös uskonnollisessa mielessä avautuva.” (Risto Kormilainen, Kainuun Sanomat 14.4.2017)
”Molemmat kirjoittajat ovat analyyseissaan perinpohjaisia ja tarkkoja, [–] he ovat paneutuvia ja taustoituksessaan huolellisia.” (Eija Komu, Karjalainen 15.4.2017)
”Tämä kirja säilyy, sen sisältö ei vanhene.” (Eero Marttinen, Kaleva 10.4. 2017)
Liisa Enwaldilta uusi esseekokoelma
Kesken. Proosaa taiteesta ja elämästä. ntamo 2015
Syyskuussa 2015 ilmestyneessä esseekokoelmassaan Elämäntarinan päätoimittaja Liisa Enwald kertoo mm. Elämäntarina-akatemian ja -yhdistyksen alkuvuosista Kärsämäellä ja ystävyydestään yhdistyksen voimahahmon Anja Vähäahon kanssa. Hän muistelee myös kirjoittajakoulutuksen alkuaikoja: miltä tuntui olla tunnettujen oululaisvetäjien oppilaana ja alkaa itse vetää kursseja?
Runoilijamuotokuvia Enwald piirtää mm. Hannu Mäkelästä, Saima Harmajasta ja kuhmolaisesta Sirkka Klemetistä sekä ex-puolisostaan Kauko Ahosta. Miksi tuotanto ja yksittäinen taideteos jää kesken? Miltä tuntuu virheen tuoma häpeä, entä uskominen ulkoa annettujen käskyjen mukaan? Lukemisen ammattilainen kokee myös vastailla kysymykseen, mitä lukeminen on.
Rakastetun On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista -kirjan (ntamo 2014) tekijät Liisa Enwald ja Esko Karppanen jatkavat joulun perinteiden lähdekriittistä tarkastelua uudessa teoksessaan Sana- ja sävelrosollia. Joululaulujen ohella polttopisteessä ovat nyt kuusi, kortit (mysö itse askarrellut) ja jouluherkut. Mitä tekemistä Eino Leinolla, Lassi Nummella, Saima Harmajalla ja Rainer Maria Rilkellä on joulun kanssa? Ja miksi enkelit olivat ensin? Tämäkin selviää, kun lukee esseistikaksikon monipuolista muisto- ja tietokirjaa.
