Ajankohtaista

Esko Karppanen suomensi Juditin

Virolainen kirjailija A. H. Tammsaare (1878 – 1940) tunnetaan lavean proosaepiikan mestarina. Hän kirjoitti myös kaksi näytelmää.

Suomalaiseen kirjakulttuuriin eivät painetut näytelmät valitettavasti enää juuri kuulu, mutta vantaalainen Tallinna-kustannus Oy (tallinna.kustannus@luukku.com) on tehnyt kulttuuriteon ja julkaisee Esko Karppasen nyt ensi kertaa suomentaman ja sata vuotta sitten Tallinnassa kantaesitetyn Tammsaaren nelinäytöksisen näytelmän Judit (1921). Se pohjautuu Vanhan testamentin apokryfiseen Juditin kirjaan. Suomentajan laaja esipuhe johdattaa väkevän tragedian kiperiin taustoihin ja sen hehkuvaan ytimeen.

Teoksen suomentamista on tukenut Traducta-apurahalla Eesti Kultuurkapital.

Suomennoksen esitysoikeuksia valvoo Näytelmäkulma – Nordic Drama Corner Oy. www.dramacorner.fi

Kansikuvassa on Aino Talvi näytelmän nimiosassa Viron Draamateatterissa 1960.

Kirjan ilmestymispäivä: 15.10.2021

MUISTOISSA LAPSUUS 1960-LUVUN ITÄ-SUOMESSA

Esko Karppanen, Muurin varjossa. Fragmentteja eräästä elämästä. Atrain & Nord 2021.

Esseekirjailija Esko Karppanen on julkaissut kaunokirjallisen teoksen Muurin varjossa, joka on tarkenteen mukaisesti fragmentteja elämästä. Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti, työkseen kirjoittaa kritiikkejä ja tutkivia juttuja kulttuurista.

Juonta seuraava lukija joutuu erilaisen kokemuksen ääreen, ratkaisin asian niin, että luin tekstiä tekstinä ja näin se on kuulasta, kirjaa ei voi jättää kesken, kiinnostus herää ja säilyy. Lukeminen on helppoa, mikä ainakin tässä tapauksessa on kirjalle vain eduksi. Maisema on mitä itäsuomalaisin.

Kirjoittaja nostaa hyppysiinsä sen mitä ottaa mukaan, valinta osuu lapsuuden tapahtumiin, muistumiin, jotka putkahtavat esille myöhemmin elämässä. Uskottavuus säilyy, unet edeltävät tosiasioita, muistelijan omat tuntemukset ja huomiot liittyvät ehkä paremmin niitä seuraavaan tarinaan. Tarkkasilmäinen Jukka nousee pääosaan, isä, äiti ja tätikin, mummo, joka on lapsen mieleen jäänyt inhimillisenä, osaa ja erehtyy.

Ystävistä eniten on esillä Pirkko, hänen kotonaan on televisio, Jukan kotona ei. Hauskuus pysyy mukana, muun muassa kyläkaupan myyviksi tarkoitetut kikat. Myös elo samaa sukupuolta olevien kanssa on mahtunut tekstiin. Muutaman inhorealistisen osan löysin, huomaa taas kerran, mitä lapsen silmien edessä ei pitäisi tapahtua. Kepposista kurittaminen seuraa kiinnijääntiä vääjäämättä. Ennen muuta sisäiset muurit on hyvä kirjoittaa ulos, seuraavat aikuisena Länsi-Barliinissä, jossa Jukka työskentelee. Siellä elämään liittyy Jürgen. Berliinin muuri murtuu, mukana siihen maalatut naiivit graffidit. Juoneen liittyy paluu lapsuuden maisemaan, pelot muistuvat: ”…Sydän hakkaa, hiki nousee, palelee ja on kuuma. Nyt se ruumislauta liikahti — eihän se ole kuin vanha, katkennut aisa… ( s. 90).”

Kirjan ulkoasu on kaunis, sidottu, taitto selkeä, punainen väri kannessa (suunnittelu Jutta Luukkonen) tuo syksyyn juhannusruusun muiston. Kukille pyykkimuurikin joutaa. Venäjän raja on yhdenlainen muuri. Kirjan lajiksi vängätään romaania ja osien ainekset liittyvät toisiinsa, joskin vähän harsitusti. Laittaisin sarjaan fragmentteja tai pienoisromaani, mikä ei suinkaan alenna kirjan arvoa.

Karppanen on julkaissut esseekokoelmia yksin ja Liisa Enwaldin (1946-2021) kanssa mainion otoksen joulu- ja pääsiäisperinteestä, lähinnä laulurunoutta.

Eija Mämmi

kirjailija

KÄÄNTÄJÄKARHU LIISA ENWALDILLE

Yleisradion vuoden 2017  Kääntäjäkarhu-palkinnon sai Liisa Enwald Rainer Maria Rilken runoteoksen Neue Gedichte suomennoksesta Uusia runoja (ntamo).

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana kirjallisuuskriitikko Fredrik Hertzberg, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä ja tuottaja Erja Manto.

Palkintoraati totesi lausunnossaan, että Liisa Enwald on tehnyt erinomaista työtä kääntäessään Rainer Maria Rilken (1875–1926) klassisen runokokoelman Neue Gedichte. Nyt ilmestynyt käännös Uusia runoja on ensimmäinen suomennos Rilken vuonna 1907 ilmestyneestä teoksesta.

Raati totesi, että näin veistettyjä ja kirkkaaksi hiottuja käännöksiä on ilo lukea. Näissä muodoltaan tarkoissa, mutta sisällöltään vapaissa runoissa näkyy Enwaldin oma käsiala. Enwald kuitenkin seuraa Rilken muodollisia lähtökohtia.

Neljäsosa runoista on sonetteja. Ne ovat vaikeimpia, ankarimpia runon muotoja. Uusia runoja on osoitus Enwaldin ammattitaidosta ja rakkaudesta Rilken runouteen.

Kirja keväästä ja pääsiäisestä

Elämäntarinayhdistyksen arvostelupalvelun jäsenet Liisa Enwald ja Esko Karppanen ovat julkaisseet kevättä ja pääsiäistä käsittelevän teoksen Auringon tanssi, pimeän pidot. Sen on kustantanut Robustos (2017).

Tekijät lähestyvät aihettaan erityisesti kaunokirjallisuusesimerkkien ja -analyysien kautta, lauluja unohtamatta.

Kevät on uudistumisen, nuoruuden ja tulevaisuudentoivon, mutta joillekuille joskus myös kauhun aikaa. Millaisena se näyttäytyy Lauri Viljasen, Aaro Hellaakosken, Katri Valan, Kaarlo Sarkian ja Aari Surakan runoissa?

Pääsiäisenä valo kohtaa pimeän, kuolema elämän aivan niin kuin kevätkylvöissä, joissa siemen tuhoutuu tuottaakseen uuden sadon. Enwald ja Karppanen tarkastelevat kuolevan ja ylösnousevan jumalan teeman muuntelehtimista Helvi Juvosen, Rauha Kejosen, Laura Latvalan, Eeva-Liisa Mannerin ja Juha Mannerkorven runoudessa. He pohtivat myös, millainen on Juudas tai Kristus meidän aikanamme ja Eino Leinolla.

Teos on saanut hyvän vastaanoton.

”Enwaldin ja Karppasen teos on rikas, tuore ja moneen suuntaan myös uskonnollisessa mielessä avautuva.” (Risto Kormilainen, Kainuun Sanomat 14.4.2017)

”Molemmat kirjoittajat ovat analyyseissaan perinpohjaisia ja tarkkoja, [–] he ovat paneutuvia ja taustoituksessaan huolellisia.” (Eija Komu, Karjalainen 15.4.2017)

”Tämä kirja säilyy, sen sisältö ei vanhene.” (Eero Marttinen, Kaleva 10.4. 2017)

Liisa Enwaldilta uusi esseekokoelma

Kesken. Proosaa taiteesta ja elämästä. ntamo 2015

Syyskuussa 2015 ilmestyneessä esseekokoelmassaan Elämäntarinan päätoimittaja Liisa Enwald kertoo mm. Elämäntarina-akatemian ja -yhdistyksen alkuvuosista Kärsämäellä ja ystävyydestään yhdistyksen voimahahmon Anja Vähäahon kanssa. Hän muistelee myös kirjoittajakoulutuksen alkuaikoja: miltä tuntui olla tunnettujen oululaisvetäjien oppilaana ja alkaa itse vetää kursseja?

Runoilijamuotokuvia Enwald piirtää mm. Hannu Mäkelästä, Saima Harmajasta ja kuhmolaisesta Sirkka Klemetistä sekä ex-puolisostaan Kauko Ahosta. Miksi tuotanto ja yksittäinen taideteos jää kesken? Miltä tuntuu virheen tuoma häpeä, entä uskominen ulkoa annettujen käskyjen mukaan? Lukemisen ammattilainen kokee myös vastailla kysymykseen, mitä lukeminen on.

Rakastetun On ruusu putkahtunna. Kirjoituksia joululauluista -kirjan (ntamo 2014) tekijät Liisa Enwald ja Esko Karppanen jatkavat joulun perinteiden lähdekriittistä tarkastelua uudessa teoksessaan Sana- ja sävelrosollia. Joululaulujen ohella polttopisteessä ovat nyt kuusi, kortit (mysö itse askarrellut) ja jouluherkut. Mitä tekemistä Eino Leinolla, Lassi Nummella, Saima Harmajalla ja Rainer Maria Rilkellä on joulun kanssa? Ja miksi enkelit olivat ensin? Tämäkin selviää, kun lukee esseistikaksikon monipuolista muisto- ja tietokirjaa.